Varsinaisesta viljelykasvista on syytä ottaa kaikki mahdollinen irti. Jos julistaa nokkosen tällaiseksi viljelykasviksi, ei voida tyytyä hienostelemaan keväisessä metsässä vaan täytyy selvittää, montako satoa kasvukaudessa nokkosesta irtoaa.

Tästähän on kyse: Vasemmalla viljelty käyttökelpoinen lehtivihannes, oikealla ei niinkään. Siemenetkään, jotka sinänsä kelpaavat ihmisravinnoksi, eivät ole tässä vaiheessa kypsiä. Kuva on heinäkuulta.

 

 

Seuraavassa seurataan erään omenapuun alla viihtyvän nokkoskasvuston yhden kasvukauden sadontuottoa.

Toukokuu. Ensimmäinen sato.

 

 

 

 

Kesäkuu. Toinen sato.

 

 

 

 

Heinäkuu. Kolmas sato.

 

 

 

 

Elokuu. Neljäs ja viimeinen sato tältä kaudelta. Kasvusto jätetään keräämään voimia talven ja kevään varalle.

 

 

 

Nopein tapa kerätä nokkosten latvoja on kerätä ne saksilla leikaten toiseen kouraan, jonka jälkeen latvustot silputaan keräysastiaan samoilla saksilla.

 

 

 

Vesitilkassa ryöpättyjä nokkosia voidaan pakastaa. Yksinkertaisin tapa hyödyntää näitä pakasteita on ryöpätä ne uudestaan ja käyttää lämpiminä kasvislisukkeina jotakuinkin minkä hyvänsä kanssa. Tämän monimutkaisemmaksi asioita ei tarvitse tehdä.