Suomessa esiintyy liki kaksikymmentä tädykelajia, joista suurin osa suorastaan piileskelee. Virallisemmin ilmaistuna kasvit ovat satunnaisia. 

Rohtotädykkeelle (Veronica officinalis) ja nurmitädykkeelle (V. chamaedrys) löytyi ennen vanhaan rohdoskäyttöä.

 

 

 

 

 

 

 

Rohtotädyke

 

 

 

 

 

 

 

Nurmitädyke

Varsinaisen tarkastelun kohteeksi päätyy tässä ojatädyke (V. beccabunga). Kyseessä on monivuotinen, vetisistä ympäristöistä löytyvä, maultaan ytimekäs, luikerteleva tädyke.

Kasvi on Manner-Suomessa sekä silmälläpidettävä että hyvinkin harvinainen,  Ahvenanmaalla asiat ovat paljon, paljon paremmin.

 

 

 

 

 

Pätkä ojatädykettä on rapsaistu keväällä ruukkuun. Neljä kuukautta myöhemmin se kukkii. 

 

 

 

 

 

Selvä tädykehän tämä on.

 

 

 

 

 

Ojatädykkeen lehdet ovat möyheät.

Ojatädykkeen jokseenkin mehevät lehdet maistuvat reilusti vihreiltä kasveilta.